Töistä kotiutuessa menen ihan ensimmäisenä puutarhaani. Kuljen hitaasti nauttien ja nyppäisen rikkaruohon sieltä täältä. Lemmikit ovat jo kukkineet, joten ne alkavat näyttää ränsistyneiltä. Päätän kerätä ne pois. Lopulta kädessäni onkin iso nippu vallattomia lemmikin varsia.
Etsin paikan, johon ilta-aurinko paistaa ja istun asettelemaan varsia spiraalimaisesti kimpuksi. En yritä tehdä täydellistä kimppua vaan nautin tekemisestä. Huomaan, että kimpun teko on terapeuttista, sillä mieleni alkaa tyhjentyä päivän asioista. Kun kimppu valmistuu, on mieleni iloinen, sillä olen saanut aikaan kauneutta.
Pidän ajatuksesta, että tekemäni koristeet palaavat takaisin puutarhaan sitä koristamaan. Voin toteuttaa luovuuttani ja käyttää mielikuvitustani etsiessäni kimpulle paikkaa. Lopulta se pääsee roikkumaan köynnöksen tukitolppaan, joka on toistaiseksi tyhjillään. Ehkä kimppu on jo huomenna jossain toisessa paikassa, sillä puutarha saa elää mielihalujeni mukaan.
5 kommenttia:
Monet kukat ovat kauniita kuihtuneinakin, ainakin minusta. Nytkin jo jonkin aikaa kuihtuneet pionit ovat edelleen maljakossa keittiön pöydällä :)
Parempaa rentoutumista ei ole..
Kaunista, keskikesäistä ja ihanan tunnelmaista.
Herkkä harsomainen kimppu siitä syntyi, kaunis.
Kesäkukka, minä olen alkanut harkita uudelleen aina kun olen heittämässä jotain puutarhastani pois...
Hannele, olen todellakin samaa mieltä!
Lumiomena, nyt on varmaan vihreys vihreimmillään mitä olla voi :)
Valokki, harsomainenpa hyvinkin, oikein takertuivat toisiinsa, kun niitä asettelin :)
Lähetä kommentti