Olen viettänyt lapsesta asti paljon aikaani maaseudulla enkä nyt aikuisenakaan tahdo asua kaupungissa. Ammennan voimani ja inspiraationi vahvasti luonnosta ja hiljaisuudesta.
Parikymppisenä heräsi rakkauteni saveen ja perustin Sarin savipajan. Halusin tehdä ihmiset iloisiksi pienillä savihahmoillani. Noin viiden vuoden kuluttua luovutin yrittämisen ja opiskelin kosmetologiksi. Opiskelun ohessa kävin töissä tavaratalossa vaateosaston myyjänä. Jäin sille tielle ja etenin pukeutumisosaston päälliköksi. Elämä kuljetti minut kuitenkin tilanteeseen, jossa päätin perustaa jälleen keramiikkapajan, tällä kertaa nimellä Savusavi Tarina. Toimin yrittäjänä n. viisi vuotta kunnes palasin myyjän töihin tavarataloon ja nykyisin toimin siellä osastopäällikkönä.
Olen aina ihaillut vanhoja pohjalaisia hirsitaloja ja intohimo luoda jotain ihan omaa yrittämällä elää yhä. Ostin purettavan ja siirrettävän talon 2003 keväällä. Se oli minulle iso ostos, johon oli otettava pankista lainaa. Tunsin ostohetkellä sekä pelkoa että valtavaa riemua. Talon purku tuntui ylivoimaiselta urakalta, joka pitäisi teettää ammattilaisilla, mutta ihmeellisesti purku järjestyikin lähes talkoovoimin kesällä 2009. Nyt talo on pellolla odottamassa kasana hirsiä.
Seuraava askel minun polullani on Runotalon pystyttäminen ja samalla palaan alkuperäiseen unelmaani, joka on saada ihmiset iloisiksi.
