mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.
© Runotalo
Keräämäni kokoelma senkuin karttuu -vanhoja konevedettyjä nauloja on tullut kiskottua irti jo useita satoja. Jotkut lähtevät helposti ja toiset taas pidemmän kaavan kautta. Vietin taas koko päivän nauloja irrotellen: oi tätä talon purkajan onnea ja autuutta!
Ahkerat ja likaa pelkäämättömät apujoukot irroittivat kaikki tuvan sisäkaton laudat sekä lattialankut. Pölyn ja sammalrohjan määrää ei voi sanoin kuvailla. Tuulen puuskat nostivat tunnelman kattoon, joka onkin jo tosi korkealla kun välikattoja ei enää ole.
2 kommenttia:
Onpas hurjan näköistä! Tehän ootte edennyt vauhdilla! Jatkakaa! :)
Kiitos kannustuksesta!
Lähetä kommentti