Tänään minua ilahduttavat puutarhassani tällaiset huolettomasti pyöräytetyt kranssit. Tein niitä pari, kun puutarhaa siivotessa löytyi iso nippu kurjenmiekkojen kuivuneita lehtiä.
Hauskimpia ovat hetket, jolloin ei suunnittele tekevänsä mitään erityistä ja sitten jo huomaakin pyörittelevänsä kuivuneita lehtiä sujuvasti kerälle. Kuin huomaamatta syntyy pieni kranssi. Seuraavaksi voi rauhassa kulkea puutarhan poluilla miettien minne kranssin sijoittaisi. Sammaleinen kivi tuntui kutsuvan kranssia luokseen ja siihen se saikin jäädä.
