Ihanaa - vapaapäiviä!

Onpa hienoa istua tässä tietäen, että edessä on 5 vapaapäivää. On mukavaa, kun ei tarvitse aamuisin käynnistellä viileähköä autoa ja madella aamuruuhkassa töihin. Pidän työstäni, mutta välillä on kyllä oikeasti tarpeen pitää kunnon tauko varsinkin tunnin kestävästä ajomatkasta töihin.

Mitä Runotaloon kuuluu? Runotalon nettikauppaan on tulossa muutamia uusia tuotteita lähipäivinä. Lisäksi yrittäjän ammattitutkinnon näyttö on osaltani onnellisesti suoritettu! Nyt pitäisi vaan ottaa opit oikeasti käyttöön. Tampereelle on kesällä tulossa Runoviikko ja ehkä Runotalo on siellä jollain tavalla mukana.

Pian voisin kylvää sisälle esikasvatukseen muutamia monivuotisten kukkien siemeniä, että saisin taas puutarhaani lisää kasveja. Enää ei onneksi ole pitkä aika, kun pääsee puutarhaan ihmettelemään mitä sieltä mullasta nouseekaan esiin. Odotan innokkaana, että pääsen kuvaamaan keväisiä tapahtumia. Nyt kun on vielä aikaa niin voisi keskittyä myös opettelemaan kameran käyttöä eli oppikirja käteen ja harjoittelemaan.

En suostu ottamaan stressiä Runotalon tulevaisuudesta. Löydän sopivan paikan aikanaan ja keksin kyllä keinot saada talo valmiiksi. Entä jos en onnistu? No, tämä on joka tapauksessa ihan mukavaa näinkin. Elämä on seikkailu ja tärkeintä on olla matkalla eli tehdä asioita, joista nauttii.

Pohjantikka otaksun...

Tässä kameran ja kuvankäsittelyn harjoitteluhetkien tuloksia. En ole koskaan aikaisemmin tavannut tällaista tikkaa, joten toivottavasti olen tunnistanut sen oikein. Melkein tekisi mieleni ottaa vanha tuttu kamera takaisin käyttöön, mutta ehkä en ihan vielä luovuta.

On vain jaksettava perehtyä asioihin ja kunnolla.

Eilen tein muutamia kirpputorilöytöjä, joista osan jo laitoinkin nettikauppaan näkyville. Runotalon palapelissäni on vielä useita paloja, joita en ole ihan saanut kohdilleen, mutta pikkuhiljaa alkaa jotain hahmottua...paljon tapahtuu sellaista mikä ei juuri nyt ole näkyvää. On annettava aikaa asioille, että ne voivat rauhassa kypsyä.

Uuden kameran kanssa on opettelemista

Tässäpä tunnelmakuva kuvausreissultani. Kuvasin kahta pohjantikkaa ja innostuksissani heittelin lapasiani sinne tänne. Ehkäpä pohjantikan kuva putkahtaa tänne joskus myöhemmin...vaatii hieman rajausta, kun kolmen metrinkin etäisyydeltä on vielä iso osa kuvassa kuitenkin kuusipuuta. Täytyy hankkia lisää tekniikkaa, kunhan budjetti sallii.

Olen ottanut taas edistysaskeleen Runotalon polulla, kun sain hankituksi uuden kameran. Se on Canon EOS 450D. Olen niin aloittelija näissä kuvaushommissa, että en tiedä osaanko oikein edes kertoa mikä kamera minulla on, mutta uskoisinpa jonkun ymmärtävän. Nyt on paljon opeteltavaa, kun tuntuu, että mikään ei menekään niinkuin entisen perus digikamerani kanssa. Hyvä kun sain tänään lopulta kuvat Runotalon blogiini. Lisäksi selvisi, että tämä minun miniläppärini ei olekaan käytettävissä kameran mukana tulleen kuvienkäsittelyohjelman kanssa. Minun kärsivällisyyteni ja ymmärrykseni tahtoo aina näissä asioissa loppua hyvin lyhyeen :)

No, eiköhän kaikki lähde lopulta sujumaan. Täytyy vain jaksaa tutkia asioita ja mahdollisuuksia.

Konstit on monet ja Hassunhauskat

Haluaisin jakaa muutamia asioita, jotka kantaavat minua ja unelmaani eteenpäin. Juuri nyt ei ole tapahtunut mitään merkittävää, mutta silti tunnen, että teen joka päivä pieniä asioita, jotka vievät minua oikeaan suuntaan.

Aamuisin olen lukenut Julia Cameronin kirjaa: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen. Kirjassa on tehtäviä, jotka saavat luovuuden liikkeelle ja antavat elämään uutta sisältöä. Esim. Synkronisiteettivihko: Hankitaan pieni vihko, johon merkitään aina kun tapahtuu hauskoja ihmeellisiä sattumuksia. Päivämäärä ja tapahtumat merkitään muistiin. Kun näitä sattumia alkaa seurata niin huomaa, että niitä tapahtuukin todella paljon. Tulee sellainen olo, että kaikella on tarkoituksensa. Julia suosittelee myös aamusivujen kirjoittamista. Itse kirjoitan jokaisena arkiaamuna kolme sivua tekstiä. Nykyään jo odotan tuota aamun hetkeä, että saan tyhjentää päästäni pois kaiken maailman ajatukset ja pohdinnat. Olen myös huomannut, että ajan myötä minulle on alkanut selvitä uusia asioita omasta itsestäni.

Olen helposti innostuva ja viimeisin innostukseni on ollut siivoaminen. Kukapa olisi uskonut? Jossain blogissa joku ystävällisesti mainitsi flyladyn eli roinan raivauksen ja siitä lähtien olen ollut todella koukussa. Mahtavinta on se, että kodissamme alkaa näyttää oikeasti paljon paremmalta ja huomaan harrastavani siivousta :)
Jos kiinnostuit vähänkään niin googleta roinan raivaus tai käväise http://www.flylady.net/ , mutta varoitan, että voit jäädä ihanasti koukkuun...

Uskon, että nämäkin jutut ja tekemiset vievät minua hurjaa vauhtia kohti unelmieni Runotaloa - mitä tahansa ja missä tahansa se sitten lopulta tuleekin olemaan.