Muutoksen tuulet puhaltelevat...

Olen päättänyt yhdistää tämän blogin asiat jatkossa pääblogiini Runotaloon.

Aiemmin halusin omistaa runotalon blogin kokonaan vain runoille ja kuville,mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Tämä blogi jää toistaiseksi odottamaan. En kuitenkaan hävitä tätä, sillä täällä on monta ajatusta ja askelmaa matkaltani kohti runotaloa. Heinä-elo-syyskuun 2009 kohdalta löytyvät edelleen talon purkukuvat.

Tervetuloa Runotalo blogiin, jossa tulevat jatkossa näkymään kaikki puolet minusta.

Messuille valmistautumista

Runotalon tapahtumat ovat nyt keskittyneet äitimaa messuille valmistautumiseen. Kuvassa on kortteja Soul Coaching korttipakasta, jonka luoja on Denise Linn. Olen tehnyt näillä korteilla tulkintoja tutuille jo pitkään ja nyt rohkaistuin niin paljon, että päätin tehdä tulkintoja ihmisille messuilla. Korttien idea on: Mitä sielusi haluaa sinun tietävän. Usein kortit osuvat yllättävän oikeaan ja niiden viestit ovat kannustavia ja myönteisiä.

Messuille otan mukaani myytäviksi Hiljaisuuden kortteja ja esittelen aarrekarttakursseja.

Taloprojekti odottaa edelleen sopivaa tonttia. Ajatuksissani paikka ei ole kaukana kotoa ja Seitsemisen kansallispuiston läheisyys olisi yhä edelleen mieluisaa. Siellä olisi hiljaisuutta ja luonnon rauhaa sekä kauneutta. Luotan, että paikka löytyy kun aika on oikea.

Uusia postikortteja nettikauppaan!

Tänään sain tilaamani uudet Runotalon kortit. Nämä ovat postikortteja, joissa on yhdistetty omia valokuviani sekä runojani. Kortteja löytyy nettikaupastani ja tällä hetkellä niitä on 8 erilaista. Näitä varmasti otan mukaani myytäväksi myös äitimaa messuille.

Äitimaa messuille 2.- 3.10.2010

Juuri äsken varmistui, että olen mukana seuraavilla Äitimaa messuilla Tampereella. Esittelen siellä ainakin aarrekarttakursseja, hiljaisuuden kortteja ja runotalon blogia. Nyt täytyykin todella alkaa valmistautumaan messuihin. Jos olet tulossa messuille, niin olisipa hauska nähdä silloin siellä.

Tarkempaa tietoa messuista löytyy http://www.aitimaakeskus.com/

Runotalon nettikauppa sai uuden tuotteen

 

Runotalon nettikauppa sai uuden tuotteen: Hiljaisuuden kortit.

Omistan muutamia mietiskelyyn sopivia korttipakkoja ja nyt halusin tehdä itse kortit. Korttien tavoitteena on johdattaa myönteiseen ajatteluun, läsnäoloon ja hyvään mieleen. Jos kortit kiinnostavat ihmisiä tarpeeksi niin teen sarjalle jatkoa, jolloin korteista tulee lopulta kokonainen pakka.

Tervetuloa tutustumaan lähemmin kortteihin nettikaupassani.

Puutarhaidea nro 8: Mehitähtiä hylätyssä pesässä

Liiverin nurkasta löytyi parin kesän takainen hylätty linnun pesä. Pesä löysi paikkansa puutarhan kivien välissä. Täytin pesän mullalla ja asettelin mehitähdet uuteen kotiinsa. On mielenkiintoista seurata miten tämä istutus muuttuu ajan sitä muokatessa. Entä selviävätkö mehitähdet talvesta ja  ensi keväästä? Se jää nähtäväksi.

Minun tarinani

Olen viettänyt lapsesta asti paljon aikaani maaseudulla enkä nyt aikuisenakaan tahdo asua kaupungissa. Ammennan voimani ja inspiraationi vahvasti luonnosta ja hiljaisuudesta. 

Parikymppisenä heräsi rakkauteni saveen ja perustin Sarin savipajan. Halusin tehdä ihmiset iloisiksi pienillä savihahmoillani. Noin viiden vuoden kuluttua luovutin yrittämisen  ja opiskelin kosmetologiksi. Opiskelun ohessa kävin töissä tavaratalossa vaateosaston myyjänä. Jäin sille tielle ja etenin pukeutumisosaston päälliköksi. Elämä kuljetti minut kuitenkin tilanteeseen, jossa päätin perustaa jälleen keramiikkapajan, tällä kertaa nimellä Savusavi Tarina. Toimin yrittäjänä n. viisi vuotta kunnes palasin myyjän töihin tavarataloon ja nykyisin toimin siellä osastopäällikkönä.

Olen aina ihaillut vanhoja pohjalaisia hirsitaloja ja intohimo luoda jotain ihan omaa yrittämällä elää yhä.  Ostin purettavan ja siirrettävän talon 2003 keväällä. Se oli minulle iso ostos, johon oli otettava pankista lainaa. Tunsin ostohetkellä sekä pelkoa että valtavaa riemua. Talon purku tuntui ylivoimaiselta urakalta, joka pitäisi teettää ammattilaisilla, mutta ihmeellisesti purku järjestyikin lähes talkoovoimin kesällä 2009. Nyt talo on pellolla odottamassa kasana hirsiä.

Seuraava askel minun polullani on Runotalon pystyttäminen ja samalla palaan alkuperäiseen unelmaani, joka on saada ihmiset iloisiksi.

Aarrekarttamaailma on avattu

Useita viikkoja on päässäni muhinut ajatus uudesta blogista. Ensin ajattelin omistaa sen vain aarrekarttakurssilaisilleni, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä siitä avoimen kaikille kiinnostuneille.

Aloitin blogin tänään ja yritän mahdollisimman pian saada sinne lisää luettavaa. Voit tutustua tästä linkistä.

Puutarhaidea nro 7: Vesiaihe hauskuuttaa

Vasta muutaman vuoden on pihassamme ollut pieni allas. On yllättävää, miten pian sinne on ilmestynyt paljon elämää. Sammakot ovat hauskoja ja tuntuvat kesyyntyvän jollain tavalla. Ne saattavat katsella pitkään silmiin ja tulevat päivä päivältä rohkeammiksi. Poikkean usein puuhastelun lomassa altaan reunalla katsomassa mitä kavereille kuuluu. Sammakot ovat sympaattisia tyyppejä.

Puutarhaidea nro 6: Kimppu kukkineista lemmikeistä

Töistä kotiutuessa menen ihan ensimmäisenä puutarhaani. Kuljen hitaasti nauttien ja nyppäisen rikkaruohon sieltä täältä. Lemmikit ovat jo kukkineet, joten ne alkavat näyttää ränsistyneiltä. Päätän kerätä ne pois. Lopulta kädessäni onkin iso nippu vallattomia lemmikin varsia.

Etsin paikan, johon ilta-aurinko paistaa ja istun asettelemaan varsia spiraalimaisesti kimpuksi. En yritä tehdä täydellistä kimppua vaan nautin tekemisestä. Huomaan, että kimpun teko on terapeuttista, sillä mieleni alkaa tyhjentyä päivän asioista. Kun kimppu valmistuu, on mieleni iloinen, sillä olen saanut aikaan kauneutta.

Pidän ajatuksesta, että tekemäni koristeet palaavat takaisin puutarhaan sitä koristamaan. Voin toteuttaa luovuuttani ja käyttää mielikuvitustani etsiessäni kimpulle paikkaa. Lopulta se pääsee roikkumaan köynnöksen tukitolppaan, joka on toistaiseksi tyhjillään. Ehkä kimppu on jo huomenna jossain toisessa paikassa, sillä puutarha saa elää mielihalujeni mukaan.

Sateenkaarentaa - arvonnan palkinto saapui

Kun tulin töistä kotiin, oli minua odottamassa paketti ja sieltä kuoriutui esiin tämä ihastuttava pieni tuoli. Se on arpajaisvoittoni Sateenkaarentaa-blogista, jossa, kuten useimmat tietävätkin, on paljon juuri tämän tapaisia ja erilaisiakin arkeamme piristäviä sisustustuotteita. Kiitos vielä Ilonalle tästä kivasta yllätyksestä.

Nappasin tuolin kainaloon ja kameran kaulaani. Sitten kiertelin ympäriinsä puutarhassa ja napsin useamman kuvan eri paikoissa. Tuoli on tarkoitettu sisätiloihin, mutta halusin kokeilla sitä puutarhassa ja ainahan sitä voi kauniina päivänä siellä toisinaan pitääkin :)

Nyt näyttäisi siltä, että tuoli löytää paikkansa eteisen pöydältä. Ehkä siihen tulee tuoksupelargoni tai sitten avainkoppa - täytyy vielä sovitella. Sitten kun Runotalo nousee ja pääsen sinne sisustamaan, niin tämä pikkutuoli muuttaa ihan varmasti sinne. Let me have a little place where I can just dream - sopii ainakin minulle!

Puutarhaidea nro 5: Ruusun terälehtiä vadissa

Usein puutarhassa touhutessa syntyy ideoita kuin itsestään. Huomaan kerääväni kaikki orvokin kukkineet poistettavat kukkaset pieneen koriin; mitä enemmän niitä kertyy sitä kauniimmalta ne näyttävät. Sitten huomaan juhannusruusujen jo varistavan terälehtiään. Kipitän keittiöön, aukaisen kaapin ovet ja äkkiseltään nappaan vanhan pienen metallivadin. En henno rikkoa kokonaisia ruusuja, otan lehdet vain niistä jotka varisevat lähes itsestään. Oi, miten kauniita ja mikä tuoksu! Enpä ole ihan varma mitä jatkossa näille teen, mutta toistaiseksi ovat oikein kauniita ihan sellaisenaan. Lisäksi kerääminen oli hauskaa ja rentouttavaa...paljain jaloin, auringon paistaessa ja hyttyset unohdinkin jo.

Seitsemisessä Koveron kruununmetsätorpalla

 

Viime viikolla otin nämä kuvat Seitsemisen kansallispuistossa Koveron kruununmetsätorpalla käydessä. Melkein joka kesä on ainakin kerran tullut poikettua. Suosittelen vierailua kaikille lämpimästi. Toki myös koko kansallispuisto on kokemisen arvoinen. Jostakin puiston lähialueelta tahtoisin löytää paikan Runotalollekin. Odotan ihmettä tapahtuvaksi...

Aarrekarttakurssini on valmis

Sain uuden aarrekarttakurssini valmiiksi. Nyt se on tilattavissa nettikaupasta. Kurssissa on 7 osaa ja sen voi suorittaa omaan tahtiin sähköpostitse. Olen henkilökohtaisena tukena koko kurssin ajan. Tämä on pitkästä aikaa sellainen asia, joka tuntuu niin oikealta minulle. Seuraava askel on lehti-ilmoitus tästä kurssista.

Tarkempi tietoja kurssista löydät nettikaupastani.

Missä mennään Runotalossa tänään?

Ettei tämä menisi ihan puutarhaideoiksi niin laitanpa tänne tilannetiedotusta Runotalosta. Minulla on nyt kesälomaa päätyöstäni ja koska on sateista niin olen suorastaan liimaantunut kiinni tähän miniläppäriini. Paiskin siis töitä Runotalossa hyvällä omallatunnolla, kun en pysty puutarhatöihin sään vuoksi. Tämä ei tietenkään tunnu työltä vaan on minulle nautinnollista puuhaa. En malttaisi edes nukkua välillä.

Olen saanut tilaukseen uuden painotuotteeni, josta yksi esimerkki on kuva tuossa yläpuolella. Hyvä nimi on vielä keksimättä tälle tuotteelle, mutta eiköhän se kohta synny.

Nettiaarrekarttakurssini on lähes valmiina julkaistavaksi. Siitä olen todella innoissani. Minun on vielä viimeisteltävä materiaalejani uusiksi, että saan kurssin toimimaan sujuvasti sähköisessä muodossa.

Sormeni jo syyhyävät päästä käsiksi saveen ja pian teen uuden sarjan savustettavia saviesineitä. Tällä kertaa poltan ne jossain turvassa sateelta. Sitten saan vihdoin nekin tänne jonnekin näkyville.

Olen aivan liian idearikas ja rönsyilevä luonne, mutta eiköhän täältä lopulta jotain valmistakin ulos tule...

Ai niin! Talo...tuolla se odottaa edelleen kasana hirsiä. Seurailen tonttinäkymiä netistä ja lehdistä. Löydän tontin aikanaan. Onneksi Runotalo elää jo täällä nettimaailmassa.

Nyt jatkan aarrekarttakurssin parissa, että saan sen oikeasti valmiiksi.

Puutarhaidea nro 4: Tuoksumatara aluskasvina

Rusokuusama aloittelee juuri kukintaansa. Samaan aikaan sen juurella kukkii valkeana mattona tuoksumatara. Nämä ovat yhdessä kauniita, kun kukkivat samaan aikaan. Tuoksumatara viihtyy puolivarjossa ja leviää nopeasti. Huomasin tänään perennakirjaani selaillessa, että tuoksumataraa voi käyttää laventelin tavoin kuivattuna liinavaatekaapissa tuoksua antamaan. Taidanpa kokeilla.

Puutarhaidea nro 3: Ahomansikka maanpeitekasvina

Puutarhassani viihtyy hyvin ahomansikka, joka tunnetaan myös metsämansikkana. Olen siirtänyt pienen alun metsästä muutama vuosi sitten. Alkuja on yleensä helposti löydettävissä. Se leviää nopeasti rönsyjen avulla ja näyttäisi viihtyvän jopa pelkässä hiekassakin.

Ahomansikka sopii hyvin maanpeittokasviksi ja on kaunis myös kukkiessaan. Ilahduttavasti myös pieniä mansikoitakin ilmestyy syötäväksi.

Puutarhaidea nro 2: Perennoja edullisesti

Tein eilen hyvän löydön eräässä tavaratalossa. Kuunlilja maksoi 50 senttiä ja päivänliljat 50 senttiä/kpl. Idea on siinä, että näihin aikoihin kannattaa penkoa tarjouskoreja, joista voi tehdä hyviä löytöjä. Myös daalioita ja erilaisia kukkasipuleita olisi saanut muutamalla eurolla. Toki kannattaa tarkastella pussien sisältöä, ettei osta pelkkää kuivunutta juurakkoa. Kasvuunlähtötakuuta ei ole, mutta kokemukseni perusteella uskon useimpien lähtevän kasvuun hyvässä hoidossa.

Puutarhaidea nro 1: Huoleton kranssi

Tänään minua ilahduttavat puutarhassani tällaiset huolettomasti pyöräytetyt kranssit. Tein niitä pari, kun puutarhaa siivotessa löytyi iso nippu kurjenmiekkojen kuivuneita lehtiä.

Hauskimpia ovat hetket, jolloin ei suunnittele tekevänsä mitään erityistä ja sitten jo huomaakin pyörittelevänsä kuivuneita lehtiä sujuvasti kerälle. Kuin huomaamatta syntyy pieni kranssi. Seuraavaksi voi rauhassa kulkea puutarhan poluilla miettien minne kranssin sijoittaisi. Sammaleinen kivi tuntui kutsuvan kranssia luokseen ja siihen se saikin jäädä.

Harmituksen harmitus - kuravelliä

Olen jakanut paljon ilojani täällä, joten voin varmasti jakaa myös harmituksen harmituksen. Olin niin innoissani ensimmäisestä erästä pikkuruisia saviesineitäni ja odotin kovasti niiden valmistumista. Eilen laitoin ne savustumaan maakuoppaan ja tänään kun tulin töistä kotiin riensin heti katsomaan mitä uunista löytyisi. Voi itku! Nostin kannen ja koko savustuskuoppa oli täynnä kuravettä. Tyhjensin kuopan alahuuli väpättäen ja löysin lopulta vain muutaman esineen ja niitä oli uuniin laittaessani peräti 19 kpl. Ehkä ne eivät ehtineet paistua ja sulivat takaisin saveksi. Ehkä löydän niitä vielä, kun sateet lakkaavat.

Tästä nyt voin vain ottaa opiksi. Savustuskuoppa on laitettava paikalle, johon vesi ei pääse valumaan. Tietenkin. Välillä sitä ihminen on kyllä niin ajattelematon. Tällaisena päivänä haluaisi vain vajota maan alle. Se olisikin minulle nyt helppoa, kun on jo kurainen kuoppa valmiina. Jaapa jaa. Itkettää ja kiukuttaa niin paljon, että jo naurattaa. Taidan mennä runoblogiini hakemaan rohkaisurunoa itselleni. Kaikella on tarkoitus?

Paluu luovuuteni juurille

Pieni askel kohti Runotaloa saa minut tuntemaan oloni niin kevyeksi tänään. Oikeastaan jo montaa päivää olen leijaillut. Tein pieniä saviesineitä - siitä se johtuu. Palasin takaisin sinne mistä kauan sitten aloitin 19- vuotiaana. Siitä on kauan :)  Silloin halusin tehdä ihmiset iloisiksi saviesineilläni, jotka olivat lähinnä pieniä eläinhahmoja. Nyt haluan tehdä jotain saman suuntaista, mutta paljon syvällisempää.

Ensimmäinen erä esineitä on valmiina poltettavaksi tuossa vieressäni pöydällä. Aina kun katson niitä, tunnen ilon läikähdyksen sydämessäni. Saan nettikauppaani ne varmasti ihan lähipäivinä, jos kaikki onnistuu kuten olen suunnitellut. Toivon, että tulet sinne tervehtimään pikkuisiani.

Inspiroiva tunnelmakartta

Olen käynyt aarrekarttaohjaajan kurssin elokuussa 2006 ja nyt taas innostuin tekemään omia visuaalisia inspiraatiokarttoja. Tämä kyseinen kuva on minulla nyt läppärini näytössä työpöydän taustakuvana. Keräsin kuvia, jotka muistuttavat minua unelmistani ja niistä asioista joita haluan oikeasti enemmän elämääni tällä hetkellä. Osa kuvista on omasta puutarhastani ja muutamia olen kuvannut kirjoista. Keskimmäinen kuva, narsissikuva sekä mehitähtiruukut kirjasta Ruukkupuutarha, Christel Kvant ja pari erikoisempaa arkkitehtuurikuvaa kirjasta Antonio Gaudi, Rainer Zerbst.

Tunnelmakartta on sellainen johon kerätään kuvia, jotka tuntuvat inspiroivilta ja voimauttavilta. Aikaa saattaa kulua jopa muutama vuosi ennenkuin täysin ymmärtää miksi on jotkut tietyt kuvat valinnut.

Aarrekartta koostuu kuvista, jotka kuvaavat tarkasti sitä todellisuutta minkä itselleen haluaa toteutuvan. Kuvat alkavat toimia ihmeellisellä tavalla meidän alitajunnassamme ja saavat meidät keskittymään oikeisiin asioihin. Uskokaa tai älkää, mutta tämä todella toimii.

Laitan nettikauppaani aarrekarttakurssin seuraavaksi uutena Runotalon tuotteena. Sekin on taas askel kohti oman unelmani toteutumista :)

Tontin etsintää ja savisia haaveita

 

Kevät on saanut vauhtia talon tontin etsintään. Mikäänhän ei koskaan ole ihan varmaa minun tapauksessani, mutta juuri nyt haluan kovasti löytää tontin Seitsemisen kansallispuiston liepeiltä. Jo monia vuosia olen miettinyt tuota vaihtoehtoa ja nyt se tuntuu vahvasti oikealta. Toivottavasti löydän sopivan paikan.

Olen pitkästä aikaa harkinnut savitöiden tekoa. Minulla on ollut keramiikkapaja kahdesti elämäni aikana ja aina olen luovuttanut muutaman vuoden yrittämisen jälkeen. Nyt ajattelin lähteä harrastuspohjalta kokeilemaan. Uuni on ollut monia vuosia käyttämättä ja ehkä olisi hauskaa hankkia dreija ja kokeilla sitäkin pitkästä aikaa. Nyt en valmistaisi satoja kappaleita samaa tuotetta vaan tekisin uniikkeja tuotteita. Sillä tavalla se olisi paljon hauskempaa.

Puutarhassa on ollut aivan ihanaa, vaikka vielä ei olekaan kovin lämmintä. Tunnen, että kasvatan perennojani tulevaa Runotaloa varten. Saan jakotaimia siirrettäväksi nykyisestä puutarhastani sitten aikanaan. Olen myös innostunut kokeilemaan erilaisia ideoita ja yhdistelmiä puutarhakasveilla.

Kierrätysaforismit ovat saaneet ihan mukavan vastaanoton niiltä muutamilta ihmisiltä, joille olen niitä jakanut. Toistaiseksi aforismeja on vielä aika vähän liikkeellä. Yksi uusi hieman samantapainen tuote on kehitteillä, mutta siitä sitten enemmän kun saan sen täysin valmiiksi.

Mitäs vielä? Kohta minulla on töistä viikon talviloma, joten sitten on taas enemmän aikaa Runotalolle. Ehkä löydän tontin tai hankin dreijan? Kukapa tietää.

Kierrätysaforismikortit matkaan

Tänään löysin itseni tuulisesta säästä huolimatta pihalta kuvaamassa uusia kierrätysaforismikorttejani. Sain tilaamani kortit torstaina ja nyt niillä on jo oma bloginsa. Olen kehitellyt tätä ideaani useamman vuoden ja nyt alkaa olla valmista. Tai voihan olla, että tämä ei vielä ole lopullinen muoto, sillä asioilla on tapana mennä eteenpäin ja sehän sopii minulle oikein hyvin. Katsotaan mitä näistä lopulta tulee ja toimiiko systeemi niinkuin olen ajatellut. Näistä löytyy enemmän tietoa uudessa Kierrätysaforismiblogissani.

Pihakuusen kohtalo ja puutarha-ajatuksiani

Kävin tänään katsomassa pihakuustamme lähemmin. Muutamia viikkoja sitten kaksi palokärkeä sekä kaksi pohjantikkaa viihtyivät kuusen kimpussa pari päivää. Niiden aikaan saaman tuhon voi nähdä tästä kuvasta. Hieman käy nyt kuusta sääliksi.

Puutarhani on vihdoin tullut esiin lumen alta. Ei vielä kokonaan, mutta sen verran että olen päässyt jo siivoamaan entisiä talventörröttäjiä pois. Muutamia pensaitakin leikkasin hieman. Pian pääsen lempipuuhaani, joka on perennojen jakaminen ja siirtäminen uusiin paikkoihin eli siis puutarhan jatkuva laajentaminen. Onneksi tilaa on vielä ympärillä runsaasti.

Puutarhani ei ole kovinkaan järjestelmällinen vaan se on enemmänkin luonnonoikkujen vallassa. Siementävät kukat saavat kulkeutua lähes minne niitä huvittaa ja kun jokin alue täyttyy niin siirrän vähiten vallalla olevat lajikkeet muualle. Kun jokin kasvi löytää paikan jossa viihtyy niin annan sen olla siinä.

Runotalon edistymisen suhteen olen varsinaisesti tehnyt viimeaikoina yhden asian: tilasin pieniä runokortteja, joita aion jakaa aluksi ilmaiseksi sopiville vastaan tuleville ihmisille. Ehkä jossain vaiheessa laitan pikkuruisia kortteja myös nettikauppaan. Näissä runokorteissa on ihan oma ideansa, mutta kerron siitä sitten kun saan valmiit kortit itselleni.

Ihanaa - vapaapäiviä!

Onpa hienoa istua tässä tietäen, että edessä on 5 vapaapäivää. On mukavaa, kun ei tarvitse aamuisin käynnistellä viileähköä autoa ja madella aamuruuhkassa töihin. Pidän työstäni, mutta välillä on kyllä oikeasti tarpeen pitää kunnon tauko varsinkin tunnin kestävästä ajomatkasta töihin.

Mitä Runotaloon kuuluu? Runotalon nettikauppaan on tulossa muutamia uusia tuotteita lähipäivinä. Lisäksi yrittäjän ammattitutkinnon näyttö on osaltani onnellisesti suoritettu! Nyt pitäisi vaan ottaa opit oikeasti käyttöön. Tampereelle on kesällä tulossa Runoviikko ja ehkä Runotalo on siellä jollain tavalla mukana.

Pian voisin kylvää sisälle esikasvatukseen muutamia monivuotisten kukkien siemeniä, että saisin taas puutarhaani lisää kasveja. Enää ei onneksi ole pitkä aika, kun pääsee puutarhaan ihmettelemään mitä sieltä mullasta nouseekaan esiin. Odotan innokkaana, että pääsen kuvaamaan keväisiä tapahtumia. Nyt kun on vielä aikaa niin voisi keskittyä myös opettelemaan kameran käyttöä eli oppikirja käteen ja harjoittelemaan.

En suostu ottamaan stressiä Runotalon tulevaisuudesta. Löydän sopivan paikan aikanaan ja keksin kyllä keinot saada talo valmiiksi. Entä jos en onnistu? No, tämä on joka tapauksessa ihan mukavaa näinkin. Elämä on seikkailu ja tärkeintä on olla matkalla eli tehdä asioita, joista nauttii.

Pohjantikka otaksun...

Tässä kameran ja kuvankäsittelyn harjoitteluhetkien tuloksia. En ole koskaan aikaisemmin tavannut tällaista tikkaa, joten toivottavasti olen tunnistanut sen oikein. Melkein tekisi mieleni ottaa vanha tuttu kamera takaisin käyttöön, mutta ehkä en ihan vielä luovuta.

On vain jaksettava perehtyä asioihin ja kunnolla.

Eilen tein muutamia kirpputorilöytöjä, joista osan jo laitoinkin nettikauppaan näkyville. Runotalon palapelissäni on vielä useita paloja, joita en ole ihan saanut kohdilleen, mutta pikkuhiljaa alkaa jotain hahmottua...paljon tapahtuu sellaista mikä ei juuri nyt ole näkyvää. On annettava aikaa asioille, että ne voivat rauhassa kypsyä.

Uuden kameran kanssa on opettelemista

Tässäpä tunnelmakuva kuvausreissultani. Kuvasin kahta pohjantikkaa ja innostuksissani heittelin lapasiani sinne tänne. Ehkäpä pohjantikan kuva putkahtaa tänne joskus myöhemmin...vaatii hieman rajausta, kun kolmen metrinkin etäisyydeltä on vielä iso osa kuvassa kuitenkin kuusipuuta. Täytyy hankkia lisää tekniikkaa, kunhan budjetti sallii.

Olen ottanut taas edistysaskeleen Runotalon polulla, kun sain hankituksi uuden kameran. Se on Canon EOS 450D. Olen niin aloittelija näissä kuvaushommissa, että en tiedä osaanko oikein edes kertoa mikä kamera minulla on, mutta uskoisinpa jonkun ymmärtävän. Nyt on paljon opeteltavaa, kun tuntuu, että mikään ei menekään niinkuin entisen perus digikamerani kanssa. Hyvä kun sain tänään lopulta kuvat Runotalon blogiini. Lisäksi selvisi, että tämä minun miniläppärini ei olekaan käytettävissä kameran mukana tulleen kuvienkäsittelyohjelman kanssa. Minun kärsivällisyyteni ja ymmärrykseni tahtoo aina näissä asioissa loppua hyvin lyhyeen :)

No, eiköhän kaikki lähde lopulta sujumaan. Täytyy vain jaksaa tutkia asioita ja mahdollisuuksia.

Konstit on monet ja Hassunhauskat

Haluaisin jakaa muutamia asioita, jotka kantaavat minua ja unelmaani eteenpäin. Juuri nyt ei ole tapahtunut mitään merkittävää, mutta silti tunnen, että teen joka päivä pieniä asioita, jotka vievät minua oikeaan suuntaan.

Aamuisin olen lukenut Julia Cameronin kirjaa: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen. Kirjassa on tehtäviä, jotka saavat luovuuden liikkeelle ja antavat elämään uutta sisältöä. Esim. Synkronisiteettivihko: Hankitaan pieni vihko, johon merkitään aina kun tapahtuu hauskoja ihmeellisiä sattumuksia. Päivämäärä ja tapahtumat merkitään muistiin. Kun näitä sattumia alkaa seurata niin huomaa, että niitä tapahtuukin todella paljon. Tulee sellainen olo, että kaikella on tarkoituksensa. Julia suosittelee myös aamusivujen kirjoittamista. Itse kirjoitan jokaisena arkiaamuna kolme sivua tekstiä. Nykyään jo odotan tuota aamun hetkeä, että saan tyhjentää päästäni pois kaiken maailman ajatukset ja pohdinnat. Olen myös huomannut, että ajan myötä minulle on alkanut selvitä uusia asioita omasta itsestäni.

Olen helposti innostuva ja viimeisin innostukseni on ollut siivoaminen. Kukapa olisi uskonut? Jossain blogissa joku ystävällisesti mainitsi flyladyn eli roinan raivauksen ja siitä lähtien olen ollut todella koukussa. Mahtavinta on se, että kodissamme alkaa näyttää oikeasti paljon paremmalta ja huomaan harrastavani siivousta :)
Jos kiinnostuit vähänkään niin googleta roinan raivaus tai käväise http://www.flylady.net/ , mutta varoitan, että voit jäädä ihanasti koukkuun...

Uskon, että nämäkin jutut ja tekemiset vievät minua hurjaa vauhtia kohti unelmieni Runotaloa - mitä tahansa ja missä tahansa se sitten lopulta tuleekin olemaan.

Nettikauppa avattu!

Tämä on minulle ainutkertaisen hieno päivä. Ensin kuvasin ostamiani kierrätysastioita ja liinoja ulkona, joka olikin yllättävän hauskaa puuhaa ja sitten olen istunut useita tunteja koneeni ääressä siirtäen kuvamateriaalia nettikauppaani. Juuri nyt olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan ja tunnen, että Runotalo on taas pienen askeleen verran lähempänä tavoitteitaan.

Kierrätettyä sisustustavaraa

Tänään kävin pitkästä aikaa Suomen Punaisen Ristin Kontti kierrätystavaratalossa Tampereella. Tavoitteenani oli löytää ensimmäinen erä tuotteita myyntiin nettikauppaani ja koriini kertyikin mukavasti sopivia tuotteita. Tuotteet olivat siistejä, selkeästi esillä ja palvelu erittäin ystävällistä. Valitsin Runotalon henkisiä tuotteita ja aion jatkossa vähintään kerran kuukaudessa noutaa uuden tavaraerän myytäväksi. On hienoa, kun voi tällä tavalla olla mukana auttamisen ketjussa. Kuvaan tuotteet ja laitan myyntiin toivottavasti jo muutaman päivän kuluessa. Näin siis nettikauppani aloittaa oikeasti toimintansa.

Runotalon paikka

Ihan viime aikoina on mielessäni vahvistunut päätös, että haluaisin sittenkin löytää talolle paikan läheltä nykyistä kotiani. Asun syrjässä ja tiet ovat varsinkin keväisin huonossa kunnossa, mutta siitäkin huolimatta tunnen, että talon paikka on jossain täällä lähellä minua. Jatkan siis tontin etsintää tästä omalta kylältä. Haluaisin löytää talolle arvoisensa paikan, jossa olisi rauhaisaa, luonto lähellä ja mahdollisuus istuttaa kukkiva puutarha.

Huonekaluja Runotaloon

Tulevaan Runotaloon on jo olemassa valmiina muutamia huonekaluja, jotka äitini lahjoitti omasta lapsuuden kodistaan. Useimmat näistä kaipaavat entisöintiä tai ainakin pientä siistimistä. Tässä alla olevissa kuvissa muutamia ja ajatuksiani niistä.



Vanha sivusta vedettävä sänky, jossa muistan itsekin joskus nukkuneeni. Kannen päällikangas ja pehmusteet on poistettu ja alta löytyi laudoista tehty puinen kansi. Runotalossa on useita kamareita, joten kenties tämä voisi olla jossain niistä. Alakerrassa on kolme kamaria ja yläkerrassakin molemmissa päädyissä huone, joten vaihtoehtoja on useita. Kankaan sävy ja kuviointi on minulle tällä hetkellä täysi arvoitus. Ideoita otetaan vastaan.

Tässä on vanha kirjoituspöytä, joka on aika hyvässä kunnossa. Sen voi jopa lukita. Sisällä on kaksi pientä puista vetolaatikkoa. Mitähän niihin laittaisi? Kannen pintakin on ihan siisti, sillä kuvassa on kannessa vain hienoista sahajauhoa. Minne tämän Runotalossa laittaisi? Yläkerran päätyhuoneesta olen unelmoinut runojen kirjoitteluhuoneena, sillä siellä on iso 9-ruutuinen ikkuna. Ehkä tämän pöydän ääressä ei nykyihminen kuitenkaan kirjoita todellisuudessa, mutta vertauskuvallisesti tämä voisi paikkaan sopia. Näistä ajatuksistani huomaan, miten olen rakentamassa Runotaloa itselleni ateljeeksi, jonne voi tulla vieraakseni kokemaan Runotalon tunnelmaa.

Tässä on vanha astiakaappi. Takaseinä vaatii siistimistä, sillä sen olivat osittain järsineet muurahaiset kaapin vanhassa kodissa. Maalia on osittain poistettu toisesta kulmasta. Itse pidän kovin tästä vaaleansinisestä väristä. Ehkä astiakaapin sopisi olla Runotalon keittiössä? Millaisia astioita Runotalossa olisi? Aterimet voisivat olla laatikoissa. Kun olin pieni niin mammani aikoinaan otti tästä kaapista vaaleanvioletit muovimukit, joissa oli keltainen tipun kuva. Niihin saimme siskoni kanssa maitokahvia ja sekaan sai palastella pullaa ja paljon hienoa sokeria. Sitten se syötiin lusikalla.

Runotalon keittiö on aika pieni ja siinä on ikkunakin yhdellä seinällä ja kolmessa muussa seinässä on jokaisessa ovi. Ehkä kaappi ei mahdu yhdellekään seinälle. Menisikö se sitten vaikkapa tupaan lähelle keittiön ovea ja avotakkaa?

Nettikaupan ovesta voi jo kurkistella

Tänään laitoin jo ensimmäiset tuotteet Runotalon nettikauppaan. Kauppa ei vielä ole varsinaisesti avoinna, mutta siellä voi jo käydä tutustumassa. Ehtiessäni lisään uusia tuotteita ja lopulta myös tarkemmat ohjeet toimituksista ja maksutavasta. Sitten voin alkaa ottaa tilauksiakin vastaan. Kauppani on pieni ja se muotoutuu varmasti ajan myötä ja tilanteen mukaan.
Kauppa löytyy osoitteesta http://runotalonnettikauppa.blogspot.com/
Tervetuloa tutustumaan!

Parhaat ideat syntyvät unissa

Kaksi yötä nukuin levottomasti, sillä kehittelin nettikauppani lopullista ideaa. Eilen sain vihdoin ajatukseni koottua yhteen - mikä helpotus! Nyt minulla on mielestäni hyvä ja selkeä suunnitelma Runotalon nettikaupasta. Enpä kerro vielä enempää...
Tontin etsinnässä on pieni tauko, kun lunta sekä pakkasta on niin paljon. Jään odottelemaan hieman lämpimämpiä kelejä. Kerron kyllä täällä, kun asiat edistyvät :)