perjantai 21. toukokuuta 2010

Paluu luovuuteni juurille

Pieni askel kohti Runotaloa saa minut tuntemaan oloni niin kevyeksi tänään. Oikeastaan jo montaa päivää olen leijaillut. Tein pieniä saviesineitä - siitä se johtuu. Palasin takaisin sinne mistä kauan sitten aloitin 19- vuotiaana. Siitä on kauan :)  Silloin halusin tehdä ihmiset iloisiksi saviesineilläni, jotka olivat lähinnä pieniä eläinhahmoja. Nyt haluan tehdä jotain saman suuntaista, mutta paljon syvällisempää.

Ensimmäinen erä esineitä on valmiina poltettavaksi tuossa vieressäni pöydällä. Aina kun katson niitä, tunnen ilon läikähdyksen sydämessäni. Saan nettikauppaani ne varmasti ihan lähipäivinä, jos kaikki onnistuu kuten olen suunnitellut. Toivon, että tulet sinne tervehtimään pikkuisiani.

2 kommenttia:

Valokin värsyjä kirjoitti...

Ihanaa! Olen iloinen puolestsi, on niin tärkeää että saa luoda jotain itse. Luulen myös, että olet melko taitava. Jään odottamaan innoissani, mitä tulee.

Runotalon Sari kirjoitti...

Kiitos Valokki. Olet ihana, kun olet niin aidosti iloinen puolestani. Tulikohan minulle suorituspaineita...taitava...ainakin on varmaa, että savi on ollut minulle aina rakas materiaali ja sitä on kulkenut käsieni läpi satoja kiloja. Ensimmäiset esineet ovat maakuopassa juuri nyt eli poltan niitä siellä. Kohta voin kurkistaa, miten kävi. Jännittävää.